Blogi

Liian henkilökohtaista?

16.04.2015 17:12

Alunperin aloittelin melkoisen henkilökohtaisella sävyllä runojeni kirjoittamisen. Innostuin myös tässä jokunen aika sitten kirjoittamaan tarinoita omasta elämästäni, joita on julkaistu valtakunnallisesti. Onnistuinpa jopa menestymään eräässä kirjoituskilpailussa, jolla voitin 2. palkinnon :) Täytyisi jatkaa silläkin linjalla vielä, kun äitiydeltäni ehdin.

Tässä yksi  maistiainen ensimmäisiltä kokonaisilta runoilta, joita syntynyt kynästäni. Palaamisiin :)

-Tanja

HUUTO

kuulen huutosi ikkunoiden läpi,

kun olen hiljentynyt pehmeyden päälle huoneesssani.

Kuulen vain huutoa,mutta ketään en näe.

Minun osani on nyt vain olla,ottaa tämä rooli itselleni

jota myöten löysin elämän tasapainoisuuden.

Entiseen villeyteeni ja vilkkauteeni en palaisi

vaikka siitä minulle maksettaisi.

Löysin lattialta vanhan kyyneleesi,joka on kai

käydessäsi joskus unohtunut

eteiseeni. Jätitkö sen,että löytäisin

ja sinut muistaisin,elämän repaleisen,

Harmi kun sitä entistä elämää ei saa kasattua

nauloilla,vasaralla nikkaroiden.

Se vaatisi kai jonkinlaisen ihmeen.

Vaikka ajoin sinut elämästäni ulos,

tämä on meille jokaiselle ainoa oikea lopputulos.

Lisää

LEVOTTOMASSA UNESSA

16.04.2015 17:03

Levottomassa unessa

Sisällä huutaa kaiku,
siihen ei kukaan vastaa.
On vain hetki hiljainen,
porttikäytävä ruosteinen.

Kasvot näen komeat,
slmät tulisen säihkyvät,
luonteen näen kovuudessa
kasvaneen.

Ääni katoaa,
sitä en enää kuule.
Tuulinen viima unten valtakunnassa
sen pois suudellen huuhtelee.

Kasvosi hetken herätessä
vielä kummittelee,
omituinen tunne on,
kaipuu kolkuttelee,
siltikin vaikka siellä jossain
meitä ei ollut
olemassakaan.

Vielä kuulen sinusta,
silloin kuukin kalpenee.

(c) -Tanja-

Lisää

Minun tekstini

14.04.2015 17:33

Hei arvokkaat lukijani! Olen tänään avannut uudet kotisivuni, jossa tahdon esitellä muutamia runojani, joita olen ajan kuluessa kirjoitellut esitettäväksi. Suurin iloni on tuoda ne muillekin julki ja luettavaksi, koska enhän kaikkea iloa saisi irti ilman sitä. :)

Minulta on joskus kysytty, että mistä keksin näitä ja ovatko nämä runot todellakin minun omiani - siihen olen ilomielin vastannut, että elämä ja siitä karttunut kokemus on se suurin koulu joka tähän on opettanut, ja sekä olen itse kirjoittanut materiaalini.

Toivotan koskettavia ja iloisia lukuhetkiä ystäväni.


Terveisin: Tanja


Lisää

Ensimmäinen blogi

14.04.2015 16:26

Uusi blogimme on julkaistu tänään. Voit lulkea uusia postauksia RSS kautta.

Lisää
<< 1 | 2

ALOITUS


"Vaikka käskisin lähtemään,
salaa jälkeesi toivon
sun vielä jäävän.

Vaikka sanoisin vihaavani,
salaa palan halua
rakastaa.

Jos yrittäisin sut elämästäni
pois työntää,
hohtaisin vain halua, että
joskus saisin syliisi nukahtaa.

Jos vielä huutaisin
uhoamalla, etten mistään
välitä, kuin kaikelle olisi aivan sama,
ethän usko, olet oikeasti niin tärkeä "


UNI MEISTÄ

Unta meistä nään,
en pelkää mitään.
Voimia saan jostain vielä yrittää,
että jaloilleni varmaankin
jään ja osaan vielä
toisesta välittää.

En heittäydy vieläkään
heikoimmaksi maan
suuhun nieltäväksi,
en lankea raudoitetuksi,
en anna tunteitani vangita elottomaksi.



SAMAT KOHTALOT


Samanlaista unta näemmeja samojen sattumien mukana elämme. Koettu on samoja kohtaloita, nuoltu aikamme yhtä kipeitä haavoja.Tarvitse ei aina lausua moneen kertaan hoettuja loitsuja, kun näemme ilman niitäkin ihmeen lailla toistemme ajatuksia. Mietin, pyöritän liikaakin samoja kysymyksiä mielessä, yksinäisten hetkien laitumilla. Mietin vain kun muistuttaa hän olemuksellaan kenties sielunkumppania.


ELÄMÄN KULUSTA

"Tuulten mukana toiveet toteutuvat, tuulten tahtiin askeleet eteenpäin kuljettavat. Uuden toivon ja yhteiset mahdollisuudet käyvät toteen, jos kohtaamme elämässä varmat oikeat sävelet. Harhaankin askeleen on välillä käytävä luona väärän valinnan, sen jälkeen erottaa taas sen paremman.Itselleni ja meille mahdollisuuden annan,virheet ja vikani ne siksi korjata koetan. Paremmat siirrot teen, kotiin voiton kannan" :)♥




TÄHTI

Yksinäinen valkoinen kimalteleva
tähti alas katonrajalta
katselee alaspäin,
television puheensorina
seuranain.

Ei mikään nyt
olekaan tärkeämpää,
kuin vaipua rauhaisaan myöhäisiltaan
ja keskittyä olemaan vain.
Haaveillen jostain kai.

Yölliseen seikkailuun
ulos kylmään pakkaseen
en kaipaa,
en ikävää tunne sinne,
en siitä yhtään valehtele.

Aamu on huomenna
parantava,
tunne
siellä valtava.


NIPISTÄT SISINTÄNI


Yrität nipistää sisintäni,
yrität saada pahansuopuudellasi
sisimpäni kerta
toisensa jälkeen itkemään.

Mutta sinä tiedät jo sen,
ettet tule
koskaan siinä onnistumaan.
Levität valhetta,syötät minusta
toisille myrkkyä,
että saisit minut pohjaan painautumaan,
kaiken kauniin
mitä minulla on,
saisit minut lytistettyä
kaikesta luopumaan.

Haluat että menetän kaiken sen ihanan
jota sinä et
koskaan saanut
taikka ansainnut.

Kerta kerran jälkeen kuitenkin näytän sinulle,
ettei ilkeytesi
koskaan minua saavuta.
Muutkin tulevat
sen näkemään,
sinun tekosi ja sanasi saivat alkunsa omilta demoneiltasi.

-Tanja- (c)