Liian henkilökohtaista?

Alunperin aloittelin melkoisen henkilökohtaisella sävyllä runojeni kirjoittamisen. Innostuin myös tässä jokunen aika sitten kirjoittamaan tarinoita omasta elämästäni, joita on julkaistu valtakunnallisesti. Onnistuinpa jopa menestymään eräässä kirjoituskilpailussa, jolla voitin 2. palkinnon :) Täytyisi jatkaa silläkin linjalla vielä, kun äitiydeltäni ehdin.

Tässä yksi  maistiainen ensimmäisiltä kokonaisilta runoilta, joita syntynyt kynästäni. Palaamisiin :)

-Tanja

HUUTO

kuulen huutosi ikkunoiden läpi,

kun olen hiljentynyt pehmeyden päälle huoneesssani.

Kuulen vain huutoa,mutta ketään en näe.

Minun osani on nyt vain olla,ottaa tämä rooli itselleni

jota myöten löysin elämän tasapainoisuuden.

Entiseen villeyteeni ja vilkkauteeni en palaisi

vaikka siitä minulle maksettaisi.

Löysin lattialta vanhan kyyneleesi,joka on kai

käydessäsi joskus unohtunut

eteiseeni. Jätitkö sen,että löytäisin

ja sinut muistaisin,elämän repaleisen,

Harmi kun sitä entistä elämää ei saa kasattua

nauloilla,vasaralla nikkaroiden.

Se vaatisi kai jonkinlaisen ihmeen.

Vaikka ajoin sinut elämästäni ulos,

tämä on meille jokaiselle ainoa oikea lopputulos.