LEVOTTOMASSA UNESSA

Levottomassa unessa

Sisällä huutaa kaiku,
siihen ei kukaan vastaa.
On vain hetki hiljainen,
porttikäytävä ruosteinen.

Kasvot näen komeat,
slmät tulisen säihkyvät,
luonteen näen kovuudessa
kasvaneen.

Ääni katoaa,
sitä en enää kuule.
Tuulinen viima unten valtakunnassa
sen pois suudellen huuhtelee.

Kasvosi hetken herätessä
vielä kummittelee,
omituinen tunne on,
kaipuu kolkuttelee,
siltikin vaikka siellä jossain
meitä ei ollut
olemassakaan.

Vielä kuulen sinusta,
silloin kuukin kalpenee.

(c) -Tanja-